Tekijät

Jarkko Tervonen

Olen pienestä pitäen harrastanut päiväretkiä ja valinnut aina "oikoreitin" metsän läpi. Ensimmäisen kerran vaelluksella kävin Elisan kanssa 2011. Tällöin taivalsimme Hetta-Pallas -reitin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun retkeilin kansallispuistoissa. Tuon Hetta-Pallas -vaelluksen jälkeen on tullut koluttua kansallispuistoja päivä- ja yön yli retkien muodossa. Kansallispuistoissa samoilu on antanut potkua valokuvausharrastukselle, joka on nykyisin kovasti painottunut luontokuvauksen puolelle.

Martimoaavalla kävimme ensimmäisen kerran 2011 syksyllä. Ihmettelen miten en ole sinne aiemmin eksynyt vaikka olen Kemissä 10 vuotta asunut ja vanhemmat täällä ovat käyneet hillassa. Itsekin melkein paikan päällä, kun Helkkusen juurella öitä ollaan vietetty.


 

Elisa Tervonen

Pienenä olin porukoitten mukana Lapissa kesäisin retkeilemässä ja vaeltelemassa. Monta iltaa myös istuttu kotipaikan läheisellä laavulla lämmittelemässä hiihdon jälkeen koipia ja paistamassa makkaraa. Muutama vuosi sitten sai kaveri houkuteltua vaellukselle Kuusamon Karhunkierokselle. Vaikka ensimmäisestä vaelluksesta saikin kipeät polvet, rakot jalkapohjiin ja miljoona itikanpistoa, monta vaellusreissua on sen jälkeen tehty. Ei tuolta mettästä ja luonnon keskeltä malta pysyä poissa. Nyt kun vielä istuu päivät koneella naputellen, ni kaipaa yhä useammin pois kaupungin hälinästä ja paikallaan istumisesta luontoon rauhoittumaan.

Martimoaavalla kävin ensimmäisen kerran syksyllä 2011 ja samantien maisemat ja soiden avaruus jättivät syvän vaikutuksen. Syksyn yöpakkaset toivat vielä oman kruununsa soiden ja vielä värikkäänä leiskuvien lehtien pintaan. Olin myyty.