Talvitelttailemassa Martimoaavalla

27.03.2018 - Omat retket

Yhden yön talvisella telttaretkellä Rakkamaan laidalla Martimoaavalla

Tälle reissulle kävimme vuokraamassa ahkion Oulun ladulta. Ensimmäistä kertaa ahkion kanssa liikkeelle lähteminen parkkipaikalla vei aikaa tutustuessa ahkion säätöihin, mutta Hangassalmenahosta päästiin matkaan aamupäivällä. Hiihdimme Järviaavan pohjoipuolella olevan lintutornin kautta Rakkamaalle.

Lumi oli pakkaslunta ja yllättävän paljon sukset upottivat, mutta ahkio kulki mukavasti ja kepeästi perässä. Pakkasta oli muutama aste ja aurinko paistoi.

Päätimme jäädä Rakkamaalle yöksi. Iltapäivällä aloimme pystyttämään telttaa. Koska lumi oli ihan puuteria, eikä teltan piikkejä meinannut saada millään pysymään lumessa, kaivoimme kuopan lumeen mihin teltta pystytettiin. Kaivaminen vei aikaa, mutta mukava oli tuulelta suojassa nukkua.

Lapioimisen lomassa keiteltiin Real Turmatit, mitkä olivat jääneet edelliseltä reissulta kaappiin. Kun aloimme valmistamaan ruokaa huomasimme, että kaasupoltin oli jäänyt kotiin. Meidän oli tarkoituksena testata kaasupoltinta talviolosuhteissa. Onneksi meillä oli sinolia varalle ja saimme ruuat tehtyä. Asetimme tuikun trangian polttimon alle, jotta sinoli pysyy lämpimämpänä ja palaisi tehokkaammin. Hyvä että näinkin saatiin mahat täyteen.

Lapiointi väsytti sen verran, että laitoimme pian jo yöpuulle. Ilta-aurinko kruunasi päivän aherruksen. Iltapalaksi syötiin tonnikalavoileipää ja kaakaota. Yöllä pakkanen kävi -12 asteessa, mutta hyvän teltan ansiosta teltan sisällä lämpötila pysyi muutaman asteen plussan puolella.

Aamulla keiteltiin aamupuurot, pakattiin tavarat ahkioon ja lähdetiin Koivuselän autiotupaa kohti. Koivuselälle saavutiin aamupäivällä.

Autiotuvan sisällä olevat puut olivat jäässä ja kosteita, mutta aloimme lämmittämään kaminaa. Puut syttyivät kituuttaen ja aikaa tuhrautui. Parin tunnin aherruksen jälkeen saimme vedet keitettyä ja lounaan syötyä. Jälkiruuaksi keiteltiin vielä kahveet.

Syötyämme lähdimme Koivuselän eteläpuolta hiihtämään takaisin autolle. Ilma oli lämmennyt päivän mittaan plussan puolelle ja lumi tarttui paksuksi kerrokseksi suksen pohjaan. Kilometrin hiihdeltyämme lumet suksien pohjassa muistetiin, että tuikustahan voisi sipasita pohjiin steariiniä. Tämä vanha kikka auttoi ja suksi alkoi luistamaan.

Muutamaa kilometriä ennen määränpäätä, Järviaavan keskellä, alkoi yllättäen sakea lumipyry. Lunta tuli sakeana massana, joka hankaloitti suunnistamista. Lumi hävitti myös näkyvyyden pinnan muotoihin ja meinasimme hiihtää suoraan sulaan suonsilmäkkeeseen. Ahkio antoi oman painonsa silmäkkeen kaltevalla reunalla ja piti napata ahkiosta nopeasti kiinni, jotta ei uppoa koko mies tavaroineen suohon. Muutaman metrin päässä itsekin meinasin astua samanlaiseen silmäkkeeseen, mutta varoivaisesti pääsin reunalta pois. Säilyimme onneksi kuivin jaloin ja säikähdyksestä tulleella adrenaliiniryöpyllä jaksoi hiihtää loppumatkan autolle.

Tällä retkellä pienet tuikkukynttilät osoittautuivat pelastajiksi. Niitä on pidettävä tulevissakin reissuissa mukana. Yllättäen sakeassa lumipyryssä eteen tulleet suosilmäkkeet säikäyttivät pahan päiväisesti. Vaihtelevien sääolosuhteiden kanssa ei ole tosiaan leikkimistä ja niihin kannattaa varautua varsinkin näin talvella.


Kommentoi juttua

Otsikko:
Nimimerkki:
Kommentti: