Löysin Ati Hastin tarinan näädän etsintä reissusta Rukajärven Tankkari-blogista. Sai hymyssä luin lukea ”Pyylevän metsämiehen” ja Gubbe-koiran edesottamuksia.
”Sunnuntai aamupäivän pyöriskelin malttamattomana kotona, tammikuun alku, kaamos, mukelot mellastivat ja rouva nakitti milloin mihinkin hyötyliikuntaa tai yleistä siisteyden parantamista sisältävään oheistoimintaan (vitsivitsi). Se tuntui intohimoisesta kairankulkijasta siltä että seinät kaatuvat justiinsa niskaan. Siinä ympyrää kävellessä alkoi tuntumaan siltä että nyt pitäisi miehen päästä johonkin hetkeksi rauhoittumaan. Niin tuli päättäväinen ja ehkä hieman änkyrän Suomalaisen miehen päätös, että nyt lähdetäänkin punaisen kamraatin kanssa Martimoaavalle autiotuvalle näätiä katselemaan ja laatuaikaa kahdestaan viettämään.”
Mies sai tarinan mukaan polvia myöten lumessa kahlata, ihmetellä koppeloa, joka ei lähtenyt lentoon vaikka oksia katkoi, ja yön ratoksi keskustella henkeviä Guppe-koiran kanssa.