Lähdimme Hangassalmenahon parkkipaikalta matkaan mukana vettä ja pari eväsleipää. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Tarkkaa lämpötilaa en nyt pysty muistamaan.
Saavuimme Hangassalmenahon parkkipaikalle puolen päivän aikaan. Parkissa oli jo pari autoa, mutta sehän ei haittaa ollenkaan. Vaikka tiesimme, että sääskien takia kannattaa valita pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet niin jo parkkipaikalle saavuttaessa tuli selväksi, että ainakin metsässä kulkiessa meillä on ystäviä riittävästi seurana.
Matkan ensimmäinen puolikas Poropellonahoon asti oli tuttu jo aiemmalta syysretkeltä. Maisemat olivat kuitenkin aivan erilaiset näin kesällä. Jos katsoi hieman kauemmaksi, maisemat näyttivät enemmänkin vihreiltä niityiltä kuin soilta. Ensimmäisen kerran pysähdyimme tarkkailemaan maisemia Pikkujärven lähellä olevalle lintutornille.
Lintutornilla vietetyn tauon jälkeen jatkoimme matkaa. Sääskiä ei aukealla ollut juuri yhtään, joten emme pitäneet juurikaan kiirettä vaikka näin kesällä kuivia pitkospuita pitkin olisi ollut mahdollista vaikka juosta ilman liukastumisen vaaraa.
Poropellonahosta reitti erkani Martimoaavan vaelluspolusta. Hieman silti teki mieli jatkaa vähän matkaa vaelluspolkua ja käydä katsomassa, mitä Koivuselän autiotuvalle kuuluu. Poropellonahosta erkaneva ura on ohutta metsäpolkua.
Märimmät paikat ylitetään pitkospuita pitkin. Reitin varrella on muutamia opastauluja, jotka kertovat millaisia kasveja ja eläimiä alueella voi tavata. Reitin varrella oli myös yksi aika miehekkään kokoinen muurahaispesä.
Kun pääsimme metsäosuuden jälkeen takaisin Järviaavalle päätimme pitää pienen evästauon. Tuuli piti sääsket poissa ja pystyimme taas seuraamaan luontoa. Linnut kiersivät meidät niin kaukaa, että taitomme ei riittäneet tunnistamaan niitä. Sentään tämän pitkospuilla seikkailevan otuksen tunnistimme sisiliskoksi.
Ruokatauon jälkeen alkoi riittämään virtaa kuvaamiseen enemmän. Pitkospuiden varrelta löytyi muunmuassa hyvässä vauhdissa kypsymässä olevia hilloja.
Kihokkeja pitkospuiden varrelta löytyi runsaasti. Muistaakseni tätä kerätään vieläkin lääketehtaiden tarpeisiin.
Tupasvillaa reitillä näkyi siellä täällä.
Tämän Järviaavan pohjoispuolen halki kulkemisen jälkeen oli vielä vajaa pari kilometriä metsäpolkua kuljettavana. Tämä polku kulkee niin lähellä vieressä kulkevaa Alaniemi-Sompujärvi (923) tietä, että ohi kulkevien autojen äänet hieman häiritsi luonnossa kulkemista. Onneksi autoja tiellä ei liiku paljon.
Takaisin Hangassalmenahon parkkipaikalla olimme noin kello kolmen aikaan. Järviaavan luontopolku oli helppo kulkea ja on merkitty kohtalaisen hyvin oransseilla merkeillä Poropellonahosta takaisin Hangassalmenahoon vaikka itse polku on välillä kapea. Jos kesällä ei kiinnosta mennä sääskien syötäväksi syvemmälle Martimoaavan metsiin, niin kannatta käydä kävelemässä tämä luontopolku.